Mathildedalin ruukkikylä – trendikohde arkeologin silmin

Tie kulkee vehreässä, puistomaisessa ympäristössä. Tien varrella museokyltti, jossa, lukee ruukintehtaat ja satama.
Miljöö. Kuva: Tiina Kuokkanen

Kesäaikaan Mathildedalin vehreä ruukkikylä Salossa, Lounais-Suomessa, on kerrassaan upea. Tätä upeutta media usein mieluusti esittelee, mutta tietoa ruukkiyhteisön ja sen rakennusten vaiheista ei naistenlehdistä juuri löydä. Itseäni kiinnosti kauniin kylän ihastelun ohella selvittää, millaista virkaa sen suurimmaksi osaksi 1800-luvulta peräisin olevat rakennukset ovat ruukkiyhteisössä toimittaneet.

Lammen edustalla vanhan näköinen kaide. Lampea ympäröi vehreä puusto ja vastarannalla pilkottaa laituri.
Miljöö. Kuva: Tiina Kuokkanen.

Kotimaanmatkailu on ollut sattuneesta syystä viime vuosina kovasti nosteessa. Mediassa esitellään suomalaisia kohteita ja olen huomannut Mathildedalin paistatelleen otsikoissa varsin usein. Siihen, että juuri Mathildedalista kertovat artikkelit ovat herättäneet mielenkiintoni, vaikuttaa varmasti kiinnostukseni teolliseen kulttuuriperintöön ja erityisesti ruukkiyhteisöihin. Joka tapauksessa, lehtijuttujen inspiroimana tieni vei pikapyrähdykselle Mathildedaliin ensimmäistä kertaa kesällä 2019, mutta pysähdyin tuolloin kylässä vain yhden yön ja takaisin oli päästävä paremmalla ajalla seuraavana kesänä. Kesällä 2020 kiersin kylän linkin takaa löytyvän esitteen ja sen sisältämän kartan kanssa.  Esitteen tietoihin pohjaten esittelen seuraavissa kuvissa otoksen kylän rakennuksia kartanosta karkaisimoon sivuten samalla myös niiden nykyisiä käyttötarkoituksia.

”Mathildedalin ruukki sai alkunsa 1686, kun Teijon herra Lorenz Creuz sai oikeuden perustaa vasaralaitoksen Hummeldaliin, nykyiseen Mathildedaliin. Robert Bremer löysi 1825 alueelta malmiesiintymän, ja tästä alkoi Hummeldalin tehtaan ja koko alueen kukoistuskausi. Ruukki oli enemmän kuin työpaikka. Se tarjosi väelleen asunnon, elannon ja kaikki tarvittavat palvelut. työväki poistui ruukin alueelta harvoin. Ruukkipolun varrella näet ruukkilaisten elämään kuuluneita rakennuksia ja koet vuosisatoja sitten perustetun kylän historiaa vielä olemassa olevien rakennusten muodossa.

Lähes kaikki ruukkipolun varrella olevat rakennukset ovat nykyään yksityiskäytössä. Polun kulkijoiden toivotaan kunnioittavan omistajien yksityisyyttä.” (Ruukkipolku Mathildedal -esite)

Kiersin polun oheista ohjeistusta noudattaen lähtien liikkeelle rannasta, nykyisen hotellin ja sen ravintolan edustalta. Alun perin hotellirakennus on toiminut karkaisimona. Karkaisimon lisäksi turistin silmin erittäin hyvin ovat säilyneet myös sen viereiset muuntaja, kankirautavarasto, puusepänverstas sekä halkojen kuivausuuni, joissa kaikissa majailee nykyään käsityöläisputiikkeja.

Keltaisen kivirakennuksen kulmaa, jossa näkyy yksi vihreäpielinen ikkuna, jolla myös vihreät ikkunaluukut. Ikkunan edessä on kukka-asetelmia. Talon eteen on kiinnitetty kyltti, jossa lukee "Alpaca lane".
Kankirautavaraston kulman takaa pilkottaa alun perin valurautavarastona toiminut karkaisimo vuodelta 1850. Aurinkoisen sään vuoksi kunnon kuva karkaisimosta jäi nappaamatta. Kuvateksteissä on mainittu vain rakennusten ensimmäinen käyttötarkoitus. Rakennusten muut käyttötarkoitukset vuosien varrelta voi tarkistaa esimerkiksi ruukkipolun esitteestä. Kuva: Tiina Kuokkanen.

Melko lähellä edellä mainittuja rakennuksia sijaitsevat valssi- ja putlauslaitos, joista jälkimmäisessä voi tutustua kylän teollisesta menneisyydestä kertovaan näyttelyyn.

Kaksi kuvaa, joista ensimmäisessä näkyy kaksi rakennusta, joista lähin tiilivuorattu. Rakennuksissa on kaari-ikkunoita ja peltikate. Ensimmäisessä rakennuksessa ovi keskellä seinälinjaa. Jälkimmäinen kuva on lähikuva ensimmäisen rakennuksen oviseinästä, jossa on musta kyltti varustettuna tekstillä "Putlauslaitos 1852".
1850-luvulla rakennetut, toisissaan kiinni olevat valssi- ja putlauslaitos ovat olleet käytössä 1900-luvun alkuun saakka. Kuvat: Tiina Kuokkanen.

Lounaan tai päiväkahvit voi nauttia komeasti kartanossa, jossa toimi leipomo puoteineen sekä varsin viehättävä ravintolakahvila. Esitteen mukaan kartanon puutarha on ollut aikoinaan upea, mutta allekirjoittaneen mielestä upea se on myös nykyisessä asussaan.

Suuri keltainen kivikartano korotetulla terassilla. Rakennuksen keskiosa kaksi ja puolikerroksinen, molemmat sivuosat ovat puolitoistakerroksisia.
Patruunan kartano vuodelta 1852. Kuva: Tiina Kuokkanen.
Puutarhamainen alue. jossa muun muassa puistonpenkkejä, omenapuu, jossa roikkuu kukka-amppeli, etualalla korkeaa, keltaisena kukkivaa perennaa.
Kartanon puutarhaa. Kuva: Tiina Kuokkanen.

Vaihtoehtoisen kahvittelu- ja miellyttävän majoituspaikan tarjoaa rannasta katsottuna polun kauimmaiseen päähän sijoittuva vanha kansakoulu. Vuoden 2019 yhden yön pikavisiitiltä sieltä jäi mieleen erityisesti yksi sympaattisimmista aamupaloista mitä olen hotelleissa tai muissa majoituspaikoissa koskaan nauttinut.

Beessin värisen rakennuksen kivjalan yläpuolista nurkkaa. Vasemmalla puolella kyltti, jossa lukee "Petris, Chocolate Room" ja tekstin alapuolella kuvat kahdesta muffinsista sekä kolmesta kahvikuppista. Oikeanpuoleisessa kyltissä lukee mustalla pohjalla "Koulu, 1921". Tämän kyltin alapuolella on tupakointi kielletty merkki.
Vuodelta 1921 oleva kansakoulurakennus edustaa kylän 1900-luvun alun rakennuskantaa. Kuva: Tiina Kuokkanen.

Samoin mieleen jäi kansakoulun kanssa samalla vuosikymmenellä rakennettu osuuskauppa, jossa sijaitsee nykyään kyläravintola. Rakennus olisi epäilemättä jäänyt mieleen jo pelkän arkkitehtuurinsa avulla, mutta pysyvän positiivisen muistijäljen makunystyröihin jättivät myös kyläravintolan pitsat. ( Nämä eivät ole maksettuja mainoksia, ainoastaan subjektiivisia kokemuksia :D.)

VAlkoinen kaksikerroksinen, funktionaalista tyylisuuuntaa edustava rakennus, jonka etufasadissa myös tornimainen rakenneosa, jossa etuovi ja sen yläpuolella kaksi ikkunaa. Rakennuksen edustalla on kahvilan pöytiä ja tuoleja.
Osuusliike Terho muutti tähän rakennukseen 1929. Kuva: Tiina Kuokkanen.

Kylässä on säilynyt useita työväen kaksikerroksisia punamultaisia asuintaloja, joita sijaitsevat sekä kylän läpi johtavan pääväylän että Hevoshaantien varrella.

Kaksikerroksinen punainen puurakennus, jonak pitkällä sivulla koristeellisia ikkunoita kolmessa rivissä. Etualalla koristeellinen, valkoinen puutarhakalustesarja sekä puutarhakeinu. Pihamaa on nurmea ja siellä kasvaa muun muassa pulvästuijia.
1840-luvulta oleva rakennus palvelee nykyään majoituskäytössä. Vuonna 2020 matkailija nukkui makeasti tässä työväen asuintalossa. Kuva: Tiina Kuokkanen.
Punainen, kaksikerroksinen lautavuorattu, vahvalle kivijalalle perustettu rakennus, jossa ikkunoita kahdessa kerroksessa, kuudessa rivissä, toisessa ja viidennessä kuudenneksessa sijaitsevat ikkunoiden sijaan siniset, kaksiosaiset ovet, joille johtaa betoniset portaat.
Hevoshaka II niminen työväen asuintalo vuodelta 1839. Kuva: Tiina Kuokkanen.

Hevoshaantietä rantaa kohti kuljettaessa ruukkipolun luontevaksi lopetuskohteeksi voi valita esimerkiksi työläisten käytössä olleet maakellarit.

Kaksi rakennusta, joissa harjakaton alaosat viistävät maata. Kolmionmallisissa etuosissa on ovet kellareihin. Kuvan etualalla on kyltti, jossa lukee "Maakellarit, 1850-1900".
Ruukkipolku-esitteen mukaan 1800-luvun lopulla jokaisella työläisellä oli oma maakellari. Kuva: Tiina Kuokkanen.

Tässä kirjoituksessa on esitelty ainoastaan osa ruukkikylän säilyneistä rakennuksista, paikan päällä ihasteltavia kohteita on runsaasti lisää. Kylän herttaisimpia asukkaita unohtamatta.

Etualalla alpakka, joka tullut aitauksensa reunalle tervehtimään.  Taka-alalla näkyy aitauksen sisälle jäävä valkoiseksi kalkittu rakennus.
Alpakkojen aitaus sijaitsee puusepänverstaan pihalla. Kuva: Tiina Kuokkanen.

Tiina Kuokkanen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s